Mikään ei muutu, jos kukaan ei suutu.

Otsikon lainasin itseltäni, sanoin sen ensimmäisen kerran ääneen kun perustimme T1:n vuosi sitten kesällä. Nyt 50 toimeksiannon ja yli 100 miljoonan euron rahoitusvolyymin jälkeen alkaa olla aineistoa arvioida, pitikö se paikkansa.

Vastaanotto on jakautunut kahteen tai oikeastaan kolmeen leiriin.

  • Asiakkaat ovat ottaneet meidät vastaan hyvin. Markkinassa on ollut aukko, jota kukaan ei ole täyttänyt: strukturoitu rahoituksen kilpailuttaminen omistajayrittäjän puolesta. Yrittäjät ovat tähän asti hoitaneet tämän itse, tai eivät ollenkaan. Olemme paikoin hukkuneet tarjouspyyntöihin ja harkitsemme vakavasti toimintojen skaalaamista naapurikaupunkeihin.
  • Pankit ovat opetelleet uutta toimintatapaa avoimin mielin. Kilpailutus ei ole heille uutta, mutta strukturoitu kilpailu omistajayrittäjien rahoituksesta on. Ne pankit jotka ovat lähteneet mukaan, ovat saaneet uusia asiakkaita. Niillä jotka eivät ole, on ollut mietittävää ja kenties asiakasmenetyksiäkin.

Jokainen muutos vaatii että edes yksi henkilö on valmis ottamaan riskin tulla väärinymmärretyksi. Isot yritykset kilpailuttavat rahoituksensa, julkiset toimijat kilpailuttavat, kiinteistösijoittajat kilpailuttavat. Omistajayrittäjät eivät yleensä kilpailuta. Ja juuri he maksavat siitä eniten suhteessa rahoituksensa kokoon. Kun yrittäjät kilpailuttavat, vaihtoehdot kasvavat. Ja kun vaihtoehtojen määrä lisääntyy, kasvuhaaveet eivät kaadu rahoituksen puutteeseen.

Vanhojen rakenteiden haastaminen vaatii rohkeutta. Jos haastaminen ei kirpaise ketään, mikään ei lopulta muutu. Ja rahoitus kanavoituu tehokkaammin terveisiin hankkeisiin, ihan jokainen meistä voittaa.

Siirry takaisin sivun alkuun